Kissa viestii monin keinoin

Kissojen viestintä on moniulotteista ja hienovaraista. Kissat käyttävät viestimiseen niin ääntä, eleitä, asentoja kuin hajujakin. Ihmisten ja koirien viestintään verrattuna kissat ovatkin nyanssien mestareita. Jotta yhteiselo kissan kanssa toimisi, ihmisen on syytä opetella ainakin kissakielen perusteet.

Naukuminen on olennaisin osa kesykissan ja ihmisen välistä viestintää. Pennut naukuvat emolleen, jos ne haluavat jotain. Villikissalla naukuminen jää pois viestintäkeinoista, koska aikuisena sillä ei ole ketään, jolta pyytää jotakin. Kesykissa sen sijaan voi aikuisenakin ilmoittaa tarpeistaan naukumalla ihmiselle.

Korkean, kehräyksen ja naukaisun välisen äänen, mir, kissa päästää silloin kun se tervehtii joko toista eläintä tai ihmistä. Ääni saattaa toistua koko tervehdyksen keston ajan.

*

Kissa saattaa alkaa kehrätä, kun sitä silitetään. Kehrääminen on kuin pienen moottorin hurinaa, ja tuntuu myös kissan kevyenä tärinänä. Kissa voi myös kehrätä tervehtiessään ja imettäessään.

Kehrääminen ei aina kuitenkaan tarkoita, että kissa olisi rento tai tyytyväinen. Kehräämistä saattaa esiintyä myös silloin, kun kissa on sairas tai loukkaantunut vakavasti. Kissa saattaa kehrätä myös silloin, jos se jännittää esimerkiksi eläinlääkärin pöydällä. Näissä tapauksissa kissa saattaakin pyrkiä rauhoittamaan sekä itseään, että muita ympärillään, ja estää näin mahdollisen hyökkäyksen.

Sähinällä kissa varoittaa ahdistelijaansa muiden eläinten tapaan. Sähinä muuttuu astetta vakavammaksi murinaksi, jos sähinä ei tehoa.

Ilmeet ja asennot

Ilmeiden ja asentojen tulkinta vaatii ihmiseltä monesti tarkkaavaisuutta ja tottumista pienien, kissan antamien vihjeiden lukemiseen. Kissan perustunnetilat on kuitenkin melko helppo tunnistaa.

Kun kisalla on rento ja rauhallinen olo, sen korvat osoittavat eteenpäin, silmät ovat soikeat ja sen selkä on suora ja häntä riippuu loivasti alaspäin. Kun kissa haluaa olla ihmisen kanssa hyvissä väleissä, se hymyilee siristelemällä silmiään. Kissan hymyyn voi vastata siristelemällä silmiä. Luottavainen kissa tulee luokse rennosti kävellen, pää hieman eteenpäin työntyneenä ja häntä ylös ojentuen.

Kun kissaa alkaa pelottaa, sen silmät avautuvat pyöreämmiksi. Jos se ei oikein tiedä pitäisikö paeta vai puolustautua, se nostaa etutassuaan valmiina huitaisemaan ja samalla takajalat ovat valmiina loikkaamaan pakoon.

Kun pelko kasvaa, kissa painaa korvansa litteiksi taakse, näyttää hampaitaan ja sähisee tai murisee. Se köyristää selkänsä ja nostaa hännän kaarelle ja karvat nousevat törröttämään pystyyn. Kissa valmistautuu tarvittaessa puolustamaan itseään kynsin hampain.

Hajut

Kissat käyttävät keskinäiseen viestintäänsä myös ilmaan leviäviä kemiallisia feromoniviestejä. Näitä feromoniviestejä välittyy virtsan ja ulosteen, tassunpohjien ja poskien rauhasten avulla.

Ihminenkin voi käyttää feromoniviestejä apuna yhteiselossa kissan kanssa. Kissa erittää päänsä alueelta rauhoittavasti vaikuttavaa feromonia. Levollinen kissa merkitsee reviiriään hieromalla poskiaan ja otsaansa esineisiin. Niinpä myös vastaava synteettinen feromoni houkuttelee kissan rentoutumaan ja tekemään omia merkintöjään.

Lisäksi, kissa ei todennäköisesti merkkaa jo poskella merkittyä kohtaa enää tassuferomonilla, virtsalla tai kynsimällä. Synteettistä feromonia voi käyttää näin apuna kissan opettamiseen. On hyvä huomata, että raapimistarvetta feromoni ei poista, joten kunnollinen raapimispaikka on edelleen tarpeen.

Kissan synteettistä naamaferomonia saa eläintarvikeliikkeistä joko haihduttimena tai sumutteena.

Opi tulkitsemaan kissaasi SEYn Hyvinvoiva kissa -oppaan avulla: https://www.sey.fi/julkaisut/tilattavat-esitteet/hyvinvoiva-kissa-opas

Kuva: By Arria Belli (Own work) [GFDL or CC BY-SA 3.0], via Wikimedia Commons

Lähde: SEY - Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, kissatieto.fi