Kissoja joka lähtöön

03.11.2017
Marko Lindgren

Kissarotuja on nelisenkymmentä ja maatiaiskissoja on tarjolla niin aikuisia kuin pentujakin. Kissan hankintaa harkitseva törmää siis jo alkumetreillä varsinaiseen runsaudenpulaan. Päätöstä kissan hankinnasta ei tulekaan tehdä kevyin perustein. Ihmisperheeseensä tiukasti kiintyvä kissa voi elää jopa 20-vuotiaaksi. Hoitoon, ruokintaan ja lääkintään voi vuosien saatossa kulua merkittäviä summia rahaa.

Suomessa hylätään joka vuosi tuhansia kissoja. Onnellisimmassa tilanteessa hylätty kissa on silloin, kun se pääsee löytöeläintaloon tai eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotiin. Siellä se hoidetaan kuntoon, ja sille etsitään uutta kotia. Ikävä kyllä, kotia etsiviä kissoja on paljon enemmän kuin sopivia koteja, joten eläimiä joudutaan myös lopettamaan. Kodittoman kissan adoptoiminen onkin suuri eläinsuojeluteko.

Kissaa hankkiessa on hyvä muistaa muutama seikka. Kotikissa on muuttunut vain vähän esivanhemmistaan afrikanvillikissasta. Vaikka kotikissa onkin sosiaalisempi kuin alkujuurensa, se vaalii kuitenkin edelleen reviiriään ja ei välttämättä pidä uusista tulokkaista, kuten perheen uudesta kissasta tai muusta lemmikistä.

*

Kissa on lihansyöjä. Se tarvitsee eläinperäistä proteiinia ja rasvaa tullakseen toimeen. Kissa saa tarvitsemansa nesteen ruoan mukana, eikä se välttämättä tunne janoa tai tajua juoda vettä. Liian kuiva ravinto voikin johtaa terveysongelmiin.

Vaikka kissa onkin petoeläin, on se myös isompien petojen saalis. Toisinaan kissa voi siis käyttäytyä varautuneesti tai säikähtää, vaikka muiden mielestä mitään poikkeavaa ei tapahtuisikaan. Suomessa on myös hyvä muistaa, että kissa on kotoisin lämpimiltä seuduilta, eikä selviä täkäläisestä talvesta. Myöskään kesäisin kissa ei kuulu Suomen luontoon.

Kissan valinta

Kovinkaan suurta merkitystä ei lopulta ole sillä, ottaako aikuisen kisssan vai pennun, uroksen vai naaraan. Kissatkin ovat yksilöitä, kaikkien eläinten tapaan. Aikuisen kissan kanssa yhteiselon aloittaminen voi olla joissain tapauksissa helpompaa. Siitä voi jo päätellä sen luonteenpiirteitä, ja siitä tiedetään usein onko se yksineläjä ja miten se tulee toimeen muiden kissojen ja lemmikkien kanssa. Perheeseensä aikuinen kissa kiintyy samalla tapaa kuin pentukin. 

Löytöeläintaloilla on usein jo valmiiksi toisiinsa tottuneita kissakaveruksia. Tällaiselle parille kodin tarjoaminen on vaivattomaan, sillä silloin kissoja ei tarvitse enää tutustuttaa toisiinsa. Uusi kissa on syytä tuoda laumaan pikkuhiljaa, ja antaa eläinten tutustua toisiinsa rauhassa. Sopuisaa yhteiseloa auttaa, jos tilaa, hiekkalaatikoita sekä kiipeily- ja piilopaikkoja on riittävästi. Myös omistajan huomiota on syytä jakaa tasaisesti kaikille lauman jäsenille.

Kissan luovutusikä on kolme kuukautta

Alle 12 viikkoinen kissanpentu ei ole valmis jättämään emoa ja sisaruksia. Emolla ja sisaruksilla on tärkeä merkitys pennun henkiselle kehitykselle, vaikka emo ei enää imettäisikään. Liian varhain vieroitetut pennut eivät ole ehtineet oppia emoltaan kaikkia kissan kielen viestinnän hienouksia, ja niillä voi olla vaikeuksia ymmärtää muita kissoja ja tulla niiden kanssa toimeen. Leikin tiimellyksessä pikkukissa oppii myös hillitsemään hampaidenkäyttöään ja säätelemään puruvoimaansa. Luovutusikäisellä pennulla on kattava rivistö teräviä maitohampaita, ja mahdollisesti jo vaihtuneet etuhampaat. Pennun turkki ei ole enää pörröisen pehmeä, vaan muistuttaa jo aikuisen kissan turkkia. Pentu on luovutusiässä jo kuin aikuisen kissan pienoismalli.

Yhteisiä vuosia pitkäikäisen kissan kanssa on yleensä varsin monta. Pennulle on siis hyvä taata turvallinen elämän alku, jotta nämä yhteiset vuodet olisivat antoisia ja kissalla olisi tasapainoinen ja terve aikuisuus uudessa kodissa.

Tietoa rotukissoista ja kasvattajista saat Kissaliiton (www.kissaliitto.fi/) ja rotukissayhdistysten sivuilta.

Älä tue pentutehtaita

Pentutehtailu ei ole vain lemmikkikoirien ongelma. Pentutehtailu on toimintaa taloudellisen voiton vuoksi, eläinten hyvinvoinnista välittämättä. Näissä tehtaissa tuotetaankin suosittuja rotukissoja tai sekoituksia. Tosin myyjän vakuutteluista huolimatta, tarjotussa eläimessä ei valttämättä ole luvattua rotua lainkaan.

Pentujen olosuhteet näissä tehtaissa ovat yleensä surkeat, kissoja on paljon ja hygienia puutteellista. Tällaisista olosuhteista tullut pentu voi olla vakavasti sairas. Hankintahinnan säästöstä voi tulla moninkertainen kulu, kun sairasta pentua joudutaan hoitamaan.

Pentutehtailun tunnistaa usein siitä, että pentu tarjoudutaan tuomaan kotiin asti tai se luovutetaan vaikka huoltoasemalla. Näin ostaja ei pääse näkemään pennun emoa ja kasvuolosuhteita. Myyjä voi myös painostaa pennun ostajaa.

Säälistä pentutehtaan pentua ei kannata ostaa, sillä silloin tulee vain tukeneeksi epäeettistä toimintaa ja sen jatkamista. Eläinten epäasiallisesta kohtelusta on syytä ilmoittaa joko paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisille tai SEYn eläinsuojeluneuvojalle.

Lähde: SEY - Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry, kissatieto.fi