Amigo ja Amor

LajiKissa
Ikä5
SukupuoliUros
Paikkakunta,
YhdistysPirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys
Meidät löydettiin kissapopulaatiosta, josta meidät loukutettiin ja tuotiin tilapäiskotiin. Ei vielä luoteta ihmisiin, mutta pystytään kuitenkin jo hyväksymään se asia, että ihminen asuu meidän kanssa ja on samassa tilassa meitä häiritsemättä. Me ollaan sisäsiistejä ja opittu hienoiksi sisäkissoiksi, vielä kun ihmiseen oppisi luottamaan.

Haluttais kovasti samaan kotiin, kun me ollaan tutustuttu nyt tosi hyvin, ja ollaan kuulemma klassinen majakka ja perävaunu -yhdistelmä. Haluamme myös kodin, jossa oltaisiin ihan vaan kahdestaan, eli ei kissoja tai muita eläimiä, eikä myöskään pieniä lapsia.

Mä oon Amigo, joka on espanjaa ja tarkoittaa kaveria tai ystävää. Ihmisen ystävä en ainakaan vielä ole, mutta ollaan Amorin kanssa ihan bestiksiä. Meikä mandoliini on eläinlääkärin arvion mukaan syntynyt n. 2014, ja olen komea kuin mikä! Mulla on tapana sanoa asiat tosi suoraan, enkä pidä siitä, jos mun lähelle tullaan. Oon eläny koko elämäni ulkona, joten ihminen on mulle täysin vieras asia, ja ne on vielä aika pelottavia. Tilapäiskodissa olen tosin hieman rentoutunut ihmisen suhteen ja pystyn näyttäytymään myös päivällä, jos ihminen ei kiinnitä muhun mitään huomiota. Mun ei oo tarkotus ketää satuttaa ja siksi haluankin mielummin varottaa, jos joku on liian lähellä.

Tilapäiskodin nuoremmat kisut ottaa musta tosi paljon mallia ja toiminkin niiden esimerkkinä. Pentujen kaitseminen on ihan mukavaa hommaa, varsinkin kun ne osaa myös rauhoittua.

Ihmisiin totun päivä päivältä enemmän, mutta uudessa kodissa toivon kärsivällisyyttä – haluan tutustua omassa tahdissani uuteen elämääni. Sen vuoksi en halua kotiin, jossa on pieniä lapsia. En usko, että tulisin niiden kanssa toimeen. Kun meidät tuotiin tilapäiskotiin, mulla oli tosi paha flunssa, joka myöhemmin osottautu herpekseksi. Sain lääkettä ja hyvää ruokaa, joten tällä hetkellä oon ihan terve, mutta jos oireita vielä jatkossa ilmenee niin haluan, että mut hoidetaan taas kuntoon.

Meitsi on joskus vuoden 2018 aikana syntynyt musta kollipoika Amor, ja nimeni olen saanut rakkauden jumalan mukaan. Neuvolatätikin sanoi, etten näytä yhtään pojalta – en oikein ymmärrä, mitä se sillä tarkoitti, olenhan salskea nuorimies.

Kun tulin tilapäiskotiin, minullakin oli vähän nuhaa. Sain kuitenkin lääkettä ja nyt voin erinomaisesti. Tilapäiskodissa olen jo hieman rohkaistunut, niin ettei ihmisten läsnäolo ahdista, vaikken heitä uskallakaan vielä lähestyä. Haluan kuitenkin ottaa selvää, onko se ihminen nyt niin kamala, mitä väitetään?

Tykkään leikkiä kaikenlaisilla leluilla, mutta parasta on kunnon painimatsi. Joskus innostun myös hieman laulamaan yöaikaan, mutta hirveän kovaa ääntä minusta ei lähde. Esikuvani ja paras kamuni on Amigo-setä, joka opettaa silloin tällöin myös käytöstapoja. Amigo on ihan best: se leikkii mun kanssa, painii mun kanssa, syö ja nukkuu mun kanssa – me tehdään siis kaikki yhdessä. Tilapäiskotitätikin sanoo, että ”mitä isot edellä sitä pienet perässä” -sanonta kuvastaa mua ja Amigoa hyvin. Mä ja Amigo kuulutaan samaan pakettiin – jos Amigo muuttaa, mä tuun kans!

Katso vielä Amorin pieni video: https://youtu.be/UAG4Rtq0_jo
Kissat: 045 6572148
Otamme kodittomista eläimistä kyselyt vastaan vain puhelimitse.

Jaa tämä lemmikki ystävillesi: