Anna

LajiKissa
Ikä4
SukupuoliNaaras
Paikkakunta,
YhdistysPirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys
Olin kaikkein arin kolmen kissan pienestä porukastamme, mutta nykyään olen oikeastaan se rohkein! Kehrään kovaa ja pusken sitäkin enemmän. Silittää saa, jos olet rauhallinen ja silität pepun päältä, pusken kyllä silkkisen pehmeällä turkillani sinut sormista varpaisiin. Minun häntäni kohtalosta eivät ihmiset tiedäkään, mutta sanovat sen olevan ihana antennihäntä. Voin myöntää, että on se hieman lyhyempi kuin kavereillani, mutta mitäs siitä.

Minut on juuri testattu uudestaan FIV- ja FELV-negatiiviseksi, ja siksi asustelen nyt erossa FIV-positiivisista kissakavereistani. Olen muutenkin ollut hyvävointinen koko sen ajan, kun olen täällä sisätiloissa asustellut.

Osaan tehdä muutamia temppuja: luoksetulon kun ihminen päästää erään äänen (ehkä ihminen osaa kertoa sen äänen paremmin sinulle), "orava-asennon" eli istun ja nostan etutassut ilmaan ja nenän päällä tökkäämisen kosketuskeppiin tai vastaavaan.

Kissakaverini härnäsivät minua ja yrittivät saada leikkimään ja riehumaan kanssaan, mutta en minä sellaiseen lastenjuttuihin ala, pyh. Arvostan ennemmin rauhallista elämää ja oloa. Innostun kyllä, jos ihmiset laittavat lintuohjelman tulemaan littanasta laatikosta, sitä jaksan katsella pitkään!

Kaipaisin siis uudessa kodissa vähintään yhtä kissakaveria, joka olisi rauhallinen, ja jos satunnaisesti riehuu, niin riehuisi keskenään. Pidän kovasti kissakavereista ja pusken ja pesen heitä enemmän kuin ihmisiä! Muuten minä juoksen karkuun, mouruan ja sähisen, jos ei kaveri ymmärrä jättää minua rauhaan riehumisiltaan.

Rauhallisuudestani huolimatta en ole mummokissa, vaan arviolta 3–5-vuotias seesteinen neiti. Pakko tunnustaa, että olen muutaman kerran salaa saanut hepulin ja leikkinyt leluilla kuin pieni pentu, mutta eihän sellainen käytös omalle arvolleni ole sopivaa, ainakaan kovin usein. Jos ihmiset yrittää leikittää minua, niin en vaivaudu edes katsomaan sitä lelua vaan menen puskemaan ihmistä. Kyllä he silloin taas muistavat, että mitä varten he ovat.

Toivon, että saisin ihanan ja rakastavan oman kodin, ihmisen tai miksei ihmisiä ja kissakaverin tai useamman, jota saisin helliä ja nukkua vierekkäin. Ihan pienten lapsiotusten kanssa en haluaisi elää, he kun pitävät kovasti ääntä ja ovat vähän arvaamattomia. Tämän hetkinen lapsiotus on jo koululainen. Hän on oppinut miten kanssani ollaan ja sen vuoksi annankin paljon silkkisiä puskuhetkiä hänelle ja tykkään seurata hänen leikkejä hieman kauempaa. Kaikesta huolimatta muistathan, että olen ulkona elänyt lähes koko elämäni ja olen kuitenkin hieman ujo vielä, vaikka kovaa vauhtia olen alkanut ihmisistä pitämään!

Tassutapaamisiin, Anna
Kissat: 045 6572148
Otamme kodittomista eläimistä kyselyt vastaan vain puhelimitse.

Jaa tämä lemmikki ystävillesi: