Asta ja Antero

LajiKissa
Ikä4
SukupuoliMuu
Paikkakunta,
YhdistysPirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys
No vaikka nyt ensin yhden kaupungin, tai jos nyt aloitetaan siitä omasta kodista ja ihmisistä ensin, mitkä kyllä meille riittää. Minä olen siis Asta ja tuo toinen, ei niin viehättävä puoliskoni on Antero. Olemme valloittava kaksikko ja teemmekin monet asiat yhdessä, minkä huomaat kyllä kunhan meihin tutustut.

Juttelemme keskenämme enemmin kurisemalla viehättävästi, kuin maukumalla. Ihmisetkin otamme mukaan keskusteluun, kunhan hekin kurisevat! Olemme hyvin leikkisiä ja tykkäämme painia ja härnätä toisiamme. Pidämme myös ihmisten kanssa leikkimisestä, vaikka vieraita katselemme mieluusti kauempaa. Palloista tykkäämme kovasti!

Tässä talossa alamaiset näyttivät meille jonkun ihmeellisen littanan laatikon ja se on aivan valloittava keksintö, kun siitä näkee lintuohjelmia, vaikka hieman tökeröä, ettemme saa niitä kiinni, vaikka kuinka yritämme.

Minä olen aika pieni ja siro, varsinkin Anteron rinnalla, vaikkei Anterokaan mikään kujakolli ole, vaan sivistynyt nuori mies. Olemme arviolta 3–5-vuotiaita, ulkomaailmassa eläneitä viime syksyyn asti, jolloin nuo törkeät – tai no ehkä ihan kivat – ihmiset toivat meidät sisälle lämpimään ja hyvän palvelun luokse. Vessa-asiamme sujuvat mallikkaasti, ja sen verran voin paljastaa sivistyneenä neitinä, että vaadimme vähintään kahta vessaa, mutta sen enempää en näin julkisesti kehtaa huudella.

Minä Asta tykkään tulla ihmisen lähelle sohvallekin nukkumaan ja silloin tällöin tykkään myös silityksistä pepun päältä, vaikken ihan vielä ole varma onko alamaisilla jotain vilunkia mielessään. Minulla on kuulemma todettu sellainen asia kuin FIV, mutta en minä vaan olossani mitään huomaa. Anterolla se saattaa myös olla, kun kaksin ollaan oltu, mutta viime kokeessa sitä ei Anterolla todettu. Reippaita ja hyvävointisia olemme molemmat olleet koko ajan.

Antero on meistä vähän ujompi, mutta kyllä hänkin tulee usein jääkaapille kerjäämään herkkuja ja nuolee sormen päästä voita! Antero usein menee seuraksi, kun alamainen käy omalla hiekkalaatikollaan, siis jollain pytyllä.

Olemme tottuneet hiljalleen myös tuohon koulussa käyvään lapsiotukseen, ja senkin kanssa on välillä kiva leikkiä ja hän opettaa meille temppuja. Muistinko edes sanoa, että osaamme ihmisten hassuttelun vuoksi "orava-asennon" eli istumme ja nostamme etutassut ylös. Lisäksi tökkäämme nenällä kosketuskeppiä. Tietenkin vaadimme aina pienen palan nakkia, kinkkua tai muuta herkkua palkinnoksi. Se on kivaa! Opimme varmasti paljon muutakin!

Pienten lasten perheeseen emme tahdo, kun olemme kuitenkin vielä vähän arkoja, ja pelkäämme vielä kovia ääniä ja äkkinäisiä liikkeitä. Joka päivä kuitenkin rohkaistutaan enemmän, ja on ihmiset ihan kivoja otuksia kaikesta huolimatta. Tarvitsemme kodilta siis malttia, kärsivällisyyttä, hyvää ruokaa ja tietenkin herkkuja.

Tassutapaamisiin, Asta ja Antero
Kissat: 045 6572148
Otamme kodittomista eläimistä kyselyt vastaan vain puhelimitse.

Jaa tämä lemmikki ystävillesi: