Kaustinen ja Eemeli

LajiKissa
Ikä2
SukupuoliUros
Paikkakunta,
YhdistysPirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys
Eemeli kaipaa rauhallista kotia, Kaustinen taas enemmän aktivointia. Emme oikein tiedä miten suhtaudun koiriin, emmekä sovellu lapsiperheeseen.

Minä Kaustinen olen omapäinen kissaherra, joka kujertaa kuin kyyhkynen konsanaan. Tilapäiskotini ei ole vielä löytänyt minua katonrajasta kuin kyyhkystä, mutta odottaa sen tapahtuvan minä hetkenä hyvänsä. Minulle on jouluna 2018 tehty iso hammasremontti, jossa löytyi hammassyöpymää ja poistettiinkin muutama hammas. Voin sen jäljiltä oikein hyvin, mutta vaivani saattaa vaatia lääkärintarkastuksia.

Minulla on nuoren pojan energisyyttä vaikka muille jakaa. Käpäläni ovat pehmeät ja valkoiset kuin pumpuli. Lempinimen Silkkiturkki olen saanut, koska turkkini on niin kaunis ja sileä, mustavalkoinen. Rakastan kiipeilyä, laservalon jahtaamista ja serpentiinien tappamista. Olenkin melkoisen peto saalistamaan kaikkea liikkuvaa ja ei-liikkuvaa. Kaikki kimaltava jaksaa kiehtoa minua, samoin lintuvideot. Leikin mielelläni sekä ihmisen, kissakaverin kanssa tai ihan vain itsekseni. Toista kissaa kohtaan saatan kyllä olla vähän pomottava, haluan niin kovasti olla lauman johtaja.

Koska olen hyvin energinen, tarvitsen paljon aktivointia ja huomiota. Saatan joskus hyvällä tuulella ollessani tulla kiehnäämään jalkojasi, mutta silittää en oikein vielä anna, eikä sylikään vielä oikein innosta. Olen pohjimmiltani ylpeä olento, joka kaipaa myös omaa tilaansa ja hellyyttä omilla ehdoillaan. Silti saatat löytää minut jalkopäästäsi ja kuulla omalaatuisen kujerrukseni. Tai ehkä juuri sinä löydät minut kerran katonrajasta.

Minä Eemeli taas olen tällainen vähän herkkis ja paljon asioita miettivä kollinmötkö. Olen hyvin pehmeä ruskearaitainen pikku-tiikeri ja minulla on hento ja lempeä mäy. Ensimmäiset kuukaudet tilapäiskodissa asuin sängyn alla, mutta olen pikkuhiljaa alkanut huomata, että maailma ulkopuolella onkin ihan kiva ja kiinnostava. Sängyllä tai sohvalla on mukavampi makoilla. Olen silti aika introverttia tyyppiä, ja viihdyn edelleen omissa oloissani.

Olen kuitenkin pikkuhiljaa tilapäiskodissa rohkaistunut jo tulemaan ihmisten lähellekin, kunhan saan lähestyä omilla ehdoillani. Tuttujen ihmisten annan vähän jo silittääkin, kunhan ensin saan rauhassa nuuskia. Välillä kuitenkin pelottaa, ja sitten on pakko juosta piiloon. Uteliaisuuteni on kuitenkin alkanut jo voittaa pelokkuutta. Rohkaistuttuani olen kovasti tykännyt myös jahdata laservaloa ja kiipeillä. Tarvitsen kuitenkin hieman aikaa, että totun kunnolla ihmisten läheisyyteen. Joskus kun ruokaa on tarjolla tulen mielelläni myös jalkoihin kiehnäämään ja puskemaan. Tarvitsen ehdottomasti rauhallisen ja stressittömän ympäristön, jossa saan sopivasti huomiota ja omaa tilaa.

Toivottavasti meille löytyisi turvallinen, rauhallinen ja rakastava koti, jolla on sydämessä heikko kohta vähän herkemmällekin tapaukselle, ja jolla olisi aikaa ja kärsivällisyyttä Eemelille. Kenties juuri sinä voitat Eemelin luottamuksen. Haluatko jakaa elämäni kanssamme?
Kissat: 045 6572148
Otamme kodittomista eläimistä kyselyt vastaan vain puhelimitse.

Jaa tämä lemmikki ystävillesi: