Adoptiotarinoita

Suuri mäyräkoiraoperaatio

Julkaistu

Makeat jäähyväishalaukset.Lauantaiaamu valkeni syksyisenä kun suunnistin kohti Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen varastoa. Tehtävänä oli noutaa kymmenen mäyräkoiran urospentua Kotkasta sijoituskoteihin eri puolille pääkaupunkiseutua. Varastolta otin kyytiin viisi kuljetushäkkiä ja pari pantaa ja hihnaa, kaiken varalta.

Navigaattori ohjasi luotettavasti Porvoon moottoritielle ja sieltä kohti Kotkaa. Moottoritien uusien osien kohdalla paikka ei tosin aina ollut aivan selvä navigaattorillekaan. Pikaisen hiilihydraattitankkauksen jälkeen löysin perille Kotkan eläinsuojelyhdistyksen eläinhoitolaan ja mäyräkoirien luo.

Taustat huomioon ottaen koirat olivat yllättävän hyväkuntoisen ja avoimen oloisia. Koirien lukumäärässä ja sukupuolessa oli tosin pientä epätarkkuutta. Lyhyen neuvonpidon jälkeen sain mukaani kuusi urosta ja yhden nartun. Yksi alunperin mukaan tarkoitetuista uroksista oli varastanut hoitajansa sydämen, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin jättää koira Kotkaan. Rapsutukset ennen matkaa.

Kaksi puuttuvaa koiraa oli määrä ottaa mukaan Loviisasta. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että mukaan varaamani kuljetushäkit eivät riittäneet majoittamaan kaikkia koiria mukavasti. Pennut olivatkin odotuksia kookkaampia, eivätkä mahtuneet kaikkiin häkkeihin pareittain. Onneksi Kotkan esyltä löytyi joutilas häkki, ja kaikki koirat saatiin mukavasti vällyihin ja matka jatkui.

Loviisassa odottaneet suloiset harmaan kirjavat pennut olivat ottaneet yhteen aikaisemmin päivällä, joten senkin puolesta oli hyvä, että osa häkeistä oli yksiöitä. Autossa pysyi rauha maassa ja harmoninen tunnelma jatkui pitkin Kymenlaakson mutkittelevia hiekkateitä. Vain yksi koirista reagoi auton hidastuksiin ja käännöksiin vaimeasti ynähtelemällä, muut olivat aivan hiljaa, ajoittaisia aivastuksia lukuunottamatta. Ei olisi uskonut, että autossa oli melkein kymmenen koiraa.

Yksiöitä ja kaksioita.Ensimmäinen kaksikko jäi Valkealaan hoitokotiin, jossa koiria jo odotettiin kovasti. Koirat varustettiin mukaan ottamillani pannoilla ja hihnoilla. Myöhemmin selvisi, että joko hihnat olivat liian lyhyet tai koirat liian matalat, koirien ulkoilutus kun onnistui vain syvässä etukumarassa.

Paluumatkalla kohti pääkaupunkiseutua annoin kolme koiraa Elimäellä huoltoaseman pihalla vietäväksi edelleen hoitokoteihin Lahden seudulle. Elimäen jälkeen tulikin talvi, ja loput neljä koiraa jatkoivat matkaansa kohti hoitokoteja Vantaan Jumbon parkkipaikalta pikku pakkasessa ja lumisateessa.

Vaikka pentujen jako eri puolille tapahtuikin tällä kertaa huoltoaseman pihalla ja parkkipaikalla, ja saattoi vaikuttaa epämääräiseltä asiaa tuntemattoman silmissä, toiminnassa ei ollut mitään hämärää eikä raha vaihtanut omistajaa. Muissa tapauksissa on syytä muistaa, että koiranpennut tulee aina hankkia vastuullisen kasvattajan kotoa, ei pimeältä parkkipaikalta.

Noin kymmenen tunnin ja viidensadan kilometrin jälkeen yhdeksän mäyräkoiranpentua oli aloittelemassa uutta elämäänsä huolehtivissa hoitokodeissa ja noin kuukauden päästä uusissa loppuelämän kodeissaan. Ei hassumpi tapa viettää lauantaipäivä.

Marko / Faunastic

Lisää aiheesta:

SEY: SEY auttaa Virolahdelta huostaan otettujen mäyräkoirien uudelleen sijoittamisessa
IL: Mäyräkoiria ahtaissa tiloissa ilman vettä ja hoitoa
IL: Huostaan otetut mäyräkoirat etsivät koteja
YLE: Satoja koteja tarjolla Virolahden mäyräkoirille

Lisää tarinoita