Adoptiotarinoita

Silmäpuoli ja herkkusuu valloittivat sydämen

Julkaistu

PuuperoAnne Maria Bergströmillä oli vuosien saatossa ollut lemmikkeinä gerbiilejä, rottia, koira ja viimeisimpänä kani. Kanin kuoltua vanhuuteen Bergström päätyi avomiehensä kanssa ottamaan kaksi kania Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä. Kuten lemmikin menetyksen jälkeen on tavallista, uuden eläimen ottaminen ei tuntunut heti itsestään selvältä. Puuperon ja Mamelon tavattuaan pariskunnan päätös oli kuitenkin selvä.

– Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kuvaa Bergström kanien ja uusien perheenjäsenten tapaamista.

Ennen kohtaamistaan pariskunta oli jo ihastellut parivaljakkoa HESYn nettisivuilta.

Kotiutuminen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä

Puupero ja Mamelo olivat päätyneet HESYlle hankalista olosuhteista, joissa Puuperon silmään oli tullut vamma. Hoitamattomana se oli sokeuttanut kanin, ja eläinlääkäri katsoi parhaaksi poistaa silmän, jotta se ei aiheuttaisi myöhemmin ongelmia.

Uuteen kotiin sopeutuminen oli aluksi hankalaa, sillä molemmat kanit olivat hyvin arkoja eivätkä halunneet tulla häkistä pois. Silityksiäkään ne eivät alussa hyväksyneet.

– Eräänä yönä heräsin omituisiin ääniin. Kun menin olohuoneeseen katsomaan, Puupero hyppeli kuin ballerina iloisesti kuun valaistessa olohuonetta. Sillä hetkellä taisimme molemmat tietää, että kaksikko on nyt turvallisessa kodissa, muistelee Bergström.

Elämäniloa vammasta huolimatta

Toisen silmän puuttuminen ei ole aiheuttanut ongelmia Puuperolle myöhemmässä vaiheessa. Tosin emännän mukaan Mamelo on käyttänyt tilannetta joskus hyväkseen nappaamalla porkkanan Puuperon edestä sen sokean silmän puolelta.

Toisinaan silmän puuttuminen on tuonut Puuperolle sympatiapisteitä toispuolisesta näöstä johtuvien erikoisten tapojen takia. Ympäristöä tutkiessaan Puupero liikuttaa päätään sivusuunnassa, mikä näyttää seuraajista huvittavalta.

– Kerran Puupero oli löytänyt jostain papereita jyrsittäväksi, ja kun se jäi siitä kiinni, vaikutti päätään liikutteleva kani siltä kuin se olisi lukenut papereita, naurahtaa Bergström.

Kanin persoona tuo mielenkiintoa yhdessäoloon

Silmän puuttumisen lisäksi Puupero on muutenkin oma ainutlaatuinen persoonansa, kuten Mamelokin. Vaikka kanit viihtyvät paljon sängyn alla tai muuten piilossa, ne ovat osoittautuneet odotettua sosiaalisemmiksi ja viehkeämmiksi eläimiksi.

– Meillä on tapana antaa kaneille herkkunappeja, jotka Mamelo hotkii hetkessä. Puupero taas on herrasmies; se miettii, ottaako herkun vai ei. Se saattaa tarttua herkkupalaan, päästää irti ja taas tarttua siihen. Monesti se ei edes ehdi syömisvaiheeseen, kun Mamelo jo nappaa herkkupalan itselleen.

– Puupero on myös herkästi nukahtava yksilö. Se saattaa kököttää paikallaan, ruveta keinuttamaan hitaasti päätään ja kellahtaa hetken päästä kyljelleen nukkumaan. Toisaalta se saa usein hepuleita, pomppii ja juoksee innoissaan pitkin huonetta, kuvailee Bergström Puuperon luonnetta.

Puuperolta löytyy myös temperamenttia, ja se osaa ilmoittaa omistajalleen tyytymättömyytensä.

– Jos heinähäkki alkaa olla tyhjä, kani ottaa siitä kiinni ja paukuttaa tyhjää laaria häkin seinää vasten. Jos heinää ei ala kuulua, talttahammas ottaa heinähäkin irti ja viskaa sen lattialle.

Eläimestä huolehtiminen palkitsee

Bergströmillä ei ole varsinaista eläinsuojelutaustaa, mutta hän tykkää ja välittää eläimistä ja nauttii ilon hetkistä, joita lemmikin kanssa oleminen omistajalleen suo. Tämä motivoi häntä antamaan HESYn hoidossa olleelle kanikaksikolle uuden kodin.

– Kyllä eläimet antavat paljon sisältöä elämään. Niitä on ihana silitellä ja niille voi lörpötellä kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää. Ihmisten pitäisi osata nauttia pienistä kivoista hetkistä eläinten kanssa ja kohdella niitä hyvin.

Teksti: Kirsi Suojoki

http://www.hesy.fi/helmikuu-kanikaksikko-valloitti-uuden-omistajansa-sydamen/

Lisää tarinoita