Adoptiotarinoita

Rohkea minikani osoittautui hyppyvirtuoosiksi

Julkaistu

Hetku ponkaisee pelottomasti esteen kuin esteen yli. Riihimäkeläinen Mira,12, huomasi heti, että Hetkussa on hyppymestarin ainesta. Kyvyt paljastuivat, kun pieni ja ketterä hermeliiniristeytyskani oppi täysin kylmiltään loikkimaan erilaisten esteiden yli. Esteiden väleihin laitetut herkut vauhdittivat kerkeää kania entisestään, ja se oppi vaivattomasti myös liikkumaan radalla.

Hetkun lahjakkuus on ollut ilmiömäistä. Jo neljän kuukauden harjoittelun jälkeen se osallistui kaniagility-kisoihin keskivaikealla tasolla ja kaninäyttelyn yhteydessä järjestettäviin hyppykisoihin pet-luokassa, jossa voidaan arvostella myös sekarotuiset kanit.

– Rohkeus on siivittänyt Hetkun agilityuraa. Se kokee uudet tilanteet ja paikat haasteina eikä turhia jännitä. Vaikealle tasolle Hetku ei silti agilityssä pysty etenemään, sillä se ei pienikokoisena hermeliiniristeytyksenä kykene hyppäämään nykyistä korkeampia esteitä, Mira selventää.

Hetkun kehitys ketteräksi estetaituriksi on Miran ja kanin saumattoman yhteistyön tulosta. Kanilta estehyppy edellyttää hyvää kuntoa ja reippautta, ohjaajalta kärsivällisyyttä ja kaninlukutaitoa. Mira painottaa, että lajissa on aina muistettava treenauksen rajat: harjoittelussa on edettävä kanin ehdoin.

– Harjoittelen Hetkun kanssa esteitä kerran viikossa. Se on ihan maksimimäärä, sillä tätä tiheämpi treenaus alkaisi kyllästyttää kania. Viikoittainen treeni on myös riittävä määrä pitämään Hetkun hyvässä kunnossa kevään agilitykilpailuja varten.

Lohtua surutyöhön

Aina Hetku ei ole ollut huoleton loikkavirtuoosi. Hermeliiniristeytys löytyi maaliskuussa 2010 Helsingin Marjaniemestä, josta se kulkeutui Viikin löytöeläintalon kautta HESYlle. Kani oli jätetty oman onnensa nojaan ulos ennätysmäisen pakkastalven vastikään väistyttyä. On ihme, että se selviytyi.

Hetkun kohtalo kirpaisi Miran perhettä, joka saapui kesäloman kynnyksellä HESYlle etsimään kaveria lajitoverinsa hiljattain menettäneelle ja tästä masentuneelle Hansu-kanilleen. Kani on sosiaalinen yhdyskunnassa elävä eläin, joka voi lakata syömästä ja kuolla, mikäli se alkaa surra lajitoverinsa kuolemaa. Miran perhe halusi lohduttaa Hansua ja päätti adoptoida sille seuraksi Hetkun.

Hetku ja Hansu alkuaikoina
Surutyötä tekevä Hansu (oikealla) ei hyväksynyt Hetkua mukisematta kumppanikseen, ja alkuaikoina rajalinja oli vedettävä verkkoaidalla. Nyt pari on erottamaton. 

Yksinäisyyteensä käpertynyttä Hansua uusi kumppani ei kuitenkaan miellyttänyt, ja kanien ensimmäinen kohtaaminen oli kaikkea muuta kuin riemukas. 

– Ensitapaamisella Hetku puhkui intoa ja oli erittäin kiinnostunut Hansusta, joka reagoi heinäpaikalleen ilmestyneeseen tulokkaaseen täysin päinvastoin ja hyökkäsi täyttä päätä tämän kimppuun. Se oli pelottavaa, sillä Hansu on Hetkua huomattavasti kookkaampi ranskanluppakorva, jotka painavat yleensä yli viisi kiloa. Hermeliinit painavat keskimäärin vain kilon. Ajan myötä kanit ovat oppineet syöntijärjestyksen, ja tappelut ovat loppuneet. Sittemmin Hansusta tuli kanikaksikon pomo, joka syö isomman oikeudella ensin ennen Hetkua.

Askeetikosta kulinaristiksi

Hetku sopeutui hyvin uuteen elinympäristöön. Sylikani Hetku ei aluksi ollut, mutta melko nopeasti se hyväksyi silitykset ja pötkötti Miran vieressä sängyllä. Uudessa kodissa Hetku viihtyy parhaiten turvalliseksi kokemissaan paikoissa, kuten kaappien alla ja oman häkkinsä lähettyvillä. Usein pikkuruinen kani käpertyy myös luotettavan Hansun kylkeen nokosille.

Temperamentiltaan Hetku on nokkela ja utelias.

– Hetku nuuskii heti kaikki kodin uudet kapistukset. Neuvokas kani on oppinut tekemään myös temppuja, bravuurinaan monitaiturilla on pallon töniminen ja takajaloille nouseminen, Mira kuvailee.

Uudessa kodissa Hetku kävi läpi totaalisen ruokavalioremontin. Alkuaikoina kani söi aivan käsittämättömät määrät pelkkää heinää. Myös häkin pohjalle asetellut sanomalehdet saivat terhakalta vemmelsääreltä huutia, kun se silppusi ja aterioi alusiksi tarkoitetut paperijulkaisutkin. Tarjolla olleisiin punaposkisiin omenoihin ja tuoreisiin porkkanoihin talttahammas ei koskenutkaan.

– Voi olla, että löydökki ei ollut usean kuukauden totuttelun jälkeenkään vielä oppinut syömään vihanneksia ja hedelmiä ja se vierasti niiden ulkomuotoa ja makua. Kun herkkuihin mieltynyt Hansu näytti nirsoilijalle esimerkkiä, alkoi Hetkukin vähitellen muuttaa ruokavaliotaan askeettisesta kulinaristisempaan suuntaan. Nykyään Hetku ei syö sanomalehtiä, ja sen ruokavalio on paljon ravitsevampi kuin kesällä. Tuoretuotteita, siemeniä ja pellettejä kuluu joka päivä.

Juttu on julkaistu alun perin HESYn vuoden 2011 tammikuun kuukausikirjeessä. Tuoreempia HESYn kuukausikirjeitä voi lukea osoitteessa: http://www.hesy.fi/ajankohtaista/kuukausikirjeet/

Lisää tarinoita