Adoptiotarinoita

PumppaSaurus ja kolme kissaa

Julkaistu

Oulun seudun eläinsuojeluyhdistykseen kuuluvan Suvin kotona toimii  eläinten sijaiskoti. Yhdistyksen pyörittämä sijaiskotitoiminta auttaa huostaanotettuja ja muista sosiaalisista syistä kodittomiksi jääneitä eläimiä. Vuosi sitten marraskuussa Suvin kotiin tuli väliaikaisesti sijoitettu kissanpentu nimeltään Vili. Näin Suvi kertoo Vilistä:

Vili kurkkaa hihastaMeille tullessaan pienenpieni kissanpentu Vili oli arviolta noin 7 viikkoa vanha ja painoi vain reilun 700g. Pentu oli pelastettu pihalta suuresta, yli 30 kissan populaatiosta. Vilin emosta ei ollut tietoa.

Saapuessaan kuljetuskopassa laitoin kissan turvaan kylpyhuoneeseen, jotta omat aikuiset kissani eivät heti menisi kiusaamaan pentua ja se saisi rauhassa tutustua uuteen paikkaa ja uusiin hajuihin. Heti kun laskin kuljetuskopan lattialle ja avasin luukun niin kopasta tepasteli rohkeasti pieni pörröinen kissa.

Koska Vili oli asunut oletettavasti ulkona ensimmäiset elinviikkonsa, olin melko varma, että kohtaan pelokkaan ja aran kissan. Toisin kuitenkin kävi. Istuin kylpyhuoneemme lattialla, kun Vili tepasteli ulos kuljetuskopasta ja minut huomatessaan alkoi suunnattoman isoääninen kehräys. Kissa alkoi puskea minua ja kiehnäsi minua vasten. Tämä sulatti meidät sijaiskodin asukkaat totaalisesti. Vili varmasti ymmärsi olevansa turvassa.

Vili pääsi Pössin kainaloonVili ei kauaa viihtynyt kylppärissä vaan heti piti päästä tutkimaan asuntoa. Sijaiskodin kolme omaa kissaa olivat uteliaana heti ovella odottamassa uutta tulokasta. Isot kissat eivät pentua juuri kiinnostaneet vaan tärkeintä oli saada tutkia asunto. Yksi sijaiskodin omista kissoista oli alussa kovin sähisevä ja muriseva pentua kohtaan, mutta jo parin päivän kuluttua näistä kahdesta tuli ystävykset.

Vilin ruokkiminen, kolmen muun kissan kanssa, oli haasteellista, koska hän ahmi oman ruokansa niin nopeasti kuin mahdollista ja siirtyi sitten aikuisten kissojen kupeille syömään. Alussa täytyikin olla aina vahtimassa ruokahetkeä ja nostaa pentu toisten kupeilta pois. Hiljalleen ruokahetket rauhoittuivat ja Vili tajusi, että ruokaa tulee säännöllisesti.

Pössi ja Vili auttavat Suvia ruoanlaitossaVilin kasvamista oli ilo seurata, koska kaikki meni hyvin ja paino nousi tasaisesti. Pentumaiseen tapaan Vili löysi kaikesta mahdollisesta liikkuvasta ja liikkumattomasta lelun. Energiaa löytyi enemmän kuin tarpeeksi ja jatkuvasti piti olla kokeilemassa rajojaan. Lempipaikaksi osoittautui ihmisen olkapää, jossa oli mukava makoilla ja seurata esimerkiksi kun sijaiskotiemäntä teki ruokaa. Ehkä välillä myös pentu sai herkkupalan tai kaksi ollessaan olkapäällä.

Pössi, Vili ja Laku päikkäreilläSitten tuli aika etsiä Vilille loppuelämän kotia. Kyselyitä tuli useita kymmeniä ja muutama pariskunta kävi katsomassa Viliä. Näihin aikoihin myös sijaiskodissa alkoivat vakavat keskustelut.  Voiko tästä kaverista luopua? Onko neljä kissaa liikaa? Pohtimisen jälkeen sijaiskoti tuli siihen lopputulokseen, että tästä kaverista ei haluta luopua, tunneside oli rakentunut niin vahvaksi ja Vili oli meidät valinnut omistajikseen. Niinpä Vili lunastettiin sijaiskotiin neljänneksi kissaksi.

Nyt reilu vuosi on kulunut ja Vilistä on kasvanut aikuinen kissa. Pentumaiset elkeet eivät ole vielä hävinneet, vaan edelleen kissa jaksaa leikkiä ja keksiä omistajiaan huvittavia tempauksia. Sylikissana Vili ei viihdy, mutta hän viihtyy ihmisten seurassa ja edelleenkin olkapää on se lempipaikka tutkailla maailman menoa. Uudelta nimeltä Viliä kutsutaan PumppaSaurukseksi.

Suvi

Sijaiskoti on lemmikille välietappi

Moni lemmikki päätyy syystä tai toisesta eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Ensimmäinen etappi huostaanotetulle eläimelle on eläinhoitola tai sijaiskoti, jossa lemmikki saa huolenpitoa siihen saakka, että vakituinen, loppuelämän koti löytyy.

Lähes jokaisella eläinsuojeluyhdistyksellä on sijaiskotien verkosto. Sijaiskotitoiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Yleensä eläinsuojeluyhdistys maksaa eläimen ruuat, madotuksen, rokotuksen ja steriloinnin, mutta varsinaista rahallista korvausta vapaaehtoiset sijaiskodit eivät saa. Eniten sijaiskoteja tarvitaan kissoille, mutta myös koirat ja muut lemmikit tarvitsevat sijaiskoteja.

Sijaiskodin pyörittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja paljon aikaa. Huostaanotettu lemmikki voi olla arka, sohvan alla viihtyvä, tai äänekkäästi kehräävä sosiaalinen lemmikki. Lopulta vastaan tulee kuitenkin lemmikistä luopuminen, sillä sijaiskodissa lemmikki on pääsääntöisesti vain väliaikaisesti.

Sijaiskodiksi sopii ihan tavallinen eläinrakas henkilö tai perhe, jolla toivotaan olevan eläintenhoitokokemusta. Sijaiskodin apuna on eläinsuojeluyhdistyksen vastuuhenkilö.

Sijaiskoteja tarvitaan jatkuvasti lisää. Monella eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole laisinkaan eläinhoitoloita, vaan koko toiminta perustuu sijaiskoteihin. Jos olet kiinnostunut toimimaan sijaiskotina, ota yhteyttä lähimpään eläinsuojeluyhdistykseesi! Yhteystiedot löydät täältä.

Lisää tarinoita