Adoptiotarinoita

Pepistä tuli pirteä hännänhuiskuttaja

Julkaistu


Ensimmäinen viikko takana

Peppi (ent. Nuppu) vaihtoi sutjakkaasti nimeä, parin päivän jälkeen jo tunsi uuden nimen omakseen. Muutenkin kotiutuminen sujui mielestäni mallikkaasti. Oma piha on jo tuttu. Aamuvarhaisella kun on hiljaista, käydään pihapiirissä hoitamassa vessa-asiat ilman hihnaa. Tulee hienosti kutsusta takaisin tutkimusreissultaan. Sisällä käyttäytyy mallikkaasti, vain yksi pissi on tullut sisään, sekin vähän oli kyllä minun vikani. Pyytää ulos, kun hätä. Yöt nukutaan hienosti.

Peppi torkuilla
Ilona pelkää koiria ja Peppi lapsia, mutta nämä kaksi ovat nyt voittaneet pelkonsa.

Uusia ihmisiä on tavattu aika reippaaseen tahtiin, meidän oma sosiaalinen lähipiiri on aika laaja näin maalaisoloihin. Ensimmäisen tapaamiskerran arastelun (murinaa, perääntymistä, haukahtelua) jälkeen toinen onkin jo ollut tuttavallinen (hännänheilutusta, reipasta luoksetuloa). Tällä viikolla Peppi on ollut seuranani myös töissä ja käyttäytyi reippaasti ja uteliaasti myös siellä.

Minua ei kyllä vielä päästä silmistään. Ajattelin aloittaa ihan pian vieroituksen, nyt kun täällä on jo turvallista olla. Peppi on fiksu ja oppivainen tyttö, puhettakin ymmärtää tosi paljon, ihana kertakaikkiaan.

Toisen viikon jälkeen

Pihassa on vielä meidän aikaisemman suomenajokoiramme tarha, jota olemme käyneet tutkimassa. (Kamu nukkui pois joulun jälkeen). Pepin mielestä tarha on erikoisen hyvä paikka vahtia verkon takaa naapurin kissaa ja pikkulintuja. Kesällä neiti voisi viettää tarhassa tovin yksinäänkin.

Alamme harjoitella yksinoloa. Nyt Peppi päästää minut jo hetkeksi ulos ilman itkuja. Laitoin matot viikonloppuna lattialle, ei herättänyt pissihaluja. Tosin mattojen hapsut houkuttavat pureksimaan, ja matot siirtyvät pois paikaltaan kun selkäni käännän. Pureskeluinto on muutenkin herännyt. Pehmolelut on tuunattu uuteen uskoon, puruluut syödään ennätystahtia, ja hampailla myös hellitään minua. Täytyy ilmeisesti ripotella sallittua purtavaa joka neliömetrille. Pentujuttuja? Koirakaveri on meillä vielä hakusessa Pepille.

Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä, kun huomasin Pepillä ihottumaa etujalassa ja kyljessä. Ilmeisesti johtui isojen muutosten ja leikkauksen aiheuttamasta stressistä. Antibioottikuuri ja kortisonia kutinaan, ja nuken nuttu päälle estämään nuolemista ja rapsutusta. Nyt on jo parantunut lähes täysin, eikä enää kutise.

Peppi on ihana, hellyydenkipeä neiti, enkä antaisi pois mistään hinnasta! Ihan on meidän perheen koira!

Kolmannen viikon tapahtumia

Koirakaveri saatiin 2-vuotiaasta englanninkääpiöterrieri Vilistä. Leikki sujui hyvin jo ensitapaamisella, hetken tutustumisen jälkeen vauhdikasta juoksua ympäri pihaa ja häntien huisketta. Ovat suunnilleen samaa kaliberia, eikä Peppi-neiti jää jalkoihin. Turvallinen leikkikaveri siis.

Kotiutuminen on jatkunut hyvin. Koti on jo tuttu, nyt uskaltaa jo vähän tehdä tuhmuuksiakin. Kokeilla pitääkin, mitä kaikkea saa kotona tehdä. Peitot, matot, pöydänjalat, lattialistat on kysytty ja purukiellot ymmärretty. Omat peitot ja petipaikat ovat vielä purulistalla, niitä saa retuuttaakin, kunhan jättää muut paikat rauhaan. Pentuelkeitä siis vielä paljon, mutta luulisin että ne jäävät iän myötä pois.

Eroahdistusta on jonkin verran ja sitä on vain kotona. Olen jättänyt Pepin 5-10 minuutiksi yksin sisälle, välillä itkee ja haukkuu hetken, mutta tyyntyy melko pian. Odottaa eteisessä tai omassa pedissään. Autossa viihtyy hyvin, siellä ei ole mitään ongelmaa yksinolossa. Myös kaupan edustalle Peppi jää rauhallisesti odottamaan. Viihtyy myös ulkona yksin, tosin talvella voi jättää vain hetkeksi.

Uusien ihmisten kohtaaminen on edennyt hyvin, menee jo rohkeasti tervehtimään. Lapset ovat vielä vähän pelottavia, mutta pikkuhiljaa uskoisin Pepin tottuvan lapsiinkin. Meillä on neljä lastenlasta, 0-, 1-, 6- ja 8- vuotiaat, joiden kanssa joutuu tulemaan toimeen.

Peppi on nyt hyvin aktiivinen, utelias ja reipas 9 kuukautta vanha koira. Mukana kaikissa kotitöissä, ruoanlaitto varsinkin on mielenkiintoista puuhaa. Ei ole ääniherkkä, ei pelästy kolinoita tai kovia ääniä, imurointikin on ok. Antaa kauniisti käsitellä itseään, pesut, kynsienleikkuut ja kampaamiset todella helppoja ja ymmärtääkseni Pepille mieluisia. Päivittäin teemme pari pitempää lenkkiä ja leikkihetkiä pidämme Pepin mielialan mukaan. Opittuja taitoja, istumista ja maahanmenoa tehdään päivittäin, leikin kautta opitaan sitten lisää, osaa jo hienosti noutaa ja luovuttaa pallot. Hellyydenkipeä Peppi on, syliin pyytää usein, ja olemmekin sylitelleet ja hellineet kovasti, nukahtaakin syliin.

Jo yli kolme kuukautta kotona

Peppi on iloinen, reipas ja utelias vuoden ikäinen koiraneiti. Kerrassaan loistava pakkaus, joka tuottaa päivä päivältä aina vaan enemmän iloa.

Kaikkien kaveri, pirteä hännänhuiskuttaja, joka saa täysin vieraatkin ihmiset tulemaan lepertelemään ja on vallannut naapuruston ja ystävien sydämet. Lastenlapsien kanssa tulee nyt toimeen mainiosti, yksivuotiaan kanssa sanattomia hippaleikkejäkin, eikä ollut pelkoa, että vahingoittaisi poikaa.

Eroahdistusta on vielä jonkin verran, mutta osaa olla silti pahemmin hermostumatta sisällä yksin ja viihtyy pitkätkin tovit kuistilla hihnassa tai vapaana tarhassa. Ei ole tehnyt sisällä tuhoja ja on nyt täysin sisäsiisti. Ruoka maittaa hyvin, ja kaikki eväs kelpaa, ei ole turhan nirso. Pitäydytty samassa kuivaruokamerkissä, mitä söi hoitopaikassa ja lisäksi märkäruokaa. Turkki on hyvässä kunnossa. Peppi on hyvävatsainen koira, suunnilleen kerran viikossa syötän myös lihaisaa luuta.

Kun opettelemme vielä hiukan kärsivällisyyttä, ja sitähän tulee kunhan aikuistuu, ei tuon parempaa lemmikkiä voisi ollakaan!

Hannele

Lisää tarinoita