Adoptiotarinoita

Pelokas ja ahdistunut Sulo oppi rentoutumaan

Julkaistu

Tammikuun alkupäivinä huomasin kirjoituksen huostaanotetuista mäyräkoirista. Suunnittelimme juuri tuolloin saman rotuisen kaverin ottamista vuoden vanhalle Vili-mäyräkoirallemme. Laitoimme mieheni kanssa adoptiohakemuksen SEY:lle, olihan meillä aikaisempaa kokemusta hoito-ongelmaisista ja adoptoiduista koirista.

Vili ja Sulo vauhdissa

Vastauksen odottaminen tuntui ikuisuudelta, kunnes lopulta saimme lisätietopyynnön. Kävimme useita pitkiä puhelinkeskusteluja ennen kuin tapasimme Sulon ensimmäistä kertaa. Sitten vihdoinkin koitti tuo odotettu päivä, jolloin kuulimme, että meidät oli hyväksytty Sulon uudeksi kodiksi. Sulo tuotiin kotiimme helmikuun puolivälissä. Samalla käynnillä SEY:n edustaja tarkasti, että kaikki antamamme tiedot mm. kodistamme ja asuinympäristöstämme ovat niin kuin olimme hakemuksessa ja haastatteluissa kertoneet.

Sulo oli erittäin arka muuttaessa kotiimme. Virolahdelta huostaanotettu kolmevuotias koira pälyili katse alaspäin ensimmäiset päivät, kulki häntä koipien välissä eikä uskaltanut ottaa suoraa katsekontaktia. Sulo pelkäsi kovasti perheen miespuolisia aikuisia ja pienempiä lapsia. Nopeat kädenliikkeet saivat Sulon kavahtamaan ja luikkimaan karkuun pöydän alle.

Sulo tukeutui emäntäänsä ja perheen vuoden ikäiseen Vili-mäyräkoiraan ensimmäisinä viikkoina. Nelivuotias lähes 70 kg painava newfounlandinkoira Nalle tuntui vielä tuolloin aivan liian pelottavalta, olihan painoeroakin liki 60 kiloa.

Sulo ja Nalle

Aluksi Sulo ei uskaltautunut ulos lainkaan ilman emäntää. Pikkuhiljaa asiassa on edetty ja nyt Sulo jo mennä viilettää ihan yksinään omalle turvalliselle aidatulle takapihalleen. Toukokuun alkupuolella Sulo alkoi hakeutua Nallen seuraan ja viereen nukkumaan. Koska eroahdistus ja kotiin koirakavereiden kanssa yksin jääminen tuottivat aluksi Sulolle suurta stressiä, hankittiin tälle alkuviikoiksi feromonipanta helpottamaan kotiumista. Pannan jälkeen otettiin käyttöön Thundershirt, jonka käytöstä nyttemmin olemme voineet asteittain luopua. Enää Sulo ei kiinnitä lainkaan huomiota ja hermostu, kun huomaa isäntäväen tekevän lähtöä ulos talosta.

Sulo on oppinut istumaan pyynnöstä, sanan ”pissalle” kuultuaan tietää, että nyt mennään ulos ja ”kupille” kuullessaan tietää, että ruokaa on tulossa. Ruokailu on normalisoitunut. Aluksi Sulo ahmi ruokansa niin hurjaa vauhtia, että sieraimetkin olivat välillä täynnä. Nyt Sulo on ymmärtänyt, että hänen kupilleen ei kukaan tule ja malttaa rauhallisesti nautiskellen rouskutella raksunsa.

Sulo on erittäin tietoinen reviiristään ja pitääkin meteliä, kun auto kaartaa pihaan tai naapurit liikkuvat pihoillaan. Koiralla on hyvin voimakas mäyräkoiramainen luonne ja koiralaumassamme onkin nähtävissä jonkinasteista arvojärjestyksen hakua. Nähtäväksi vielä jää kuka koiristamme pomon paikan ottaa, pienin ja pippurinen Sulo vai suurin karhumainen Nalle.

Vili ja Sulo unillaNykyään Sulo köllöttelee sylissä hyvin rennosti, nautiskellen rapsutuksesta. Häntä on pystyssä ja heiluu iloisesti. Sulo saattaa nukahtaa keskelle lattiaa tassut kohti taivasta ja sitten kohta taas mennä painatetaan takaovesta ulos ja nurmikolle kirmaamaan – elämä vapaudessa on ihanaa, huokuu Sulon olemuksesta.

Mia

Lisää tarinoita