Adoptiotarinoita

Lissu ja Lilli muuttavat huononkin päivän hyväksi

Julkaistu

Elizabeth eli LissuElizabeth oli iältään noin 5–7-vuotias, kun se löydettiin Helsingin Pitäjänmäeltä elokuussa 2010. Sini Kannela innostui Elizabethista marraskuussa, kun hän huomasi savunmustan kissan HESY:n internetsivuilla.

– Aloin heti kutsua kissaa tuttavallisesti Lissuksi ja soitin miehelleni Samille tiedustellen, voisimmeko ottaa nappisilmän meille asumaan. Seuraavana päivänä menimme katsomaan Lissua HESYlle ja ihastuimme tähän mainioon kissaan aivan valtavasti!

Sini ja Sami olivat aikaisemmin ajatelleet hankkivansa lemmikin vasta asetuttuaan asumaan omakotitaloon, mutta Lissu muutti suunnitelmat. Joulun kiireistä selvittyään perhe haki Lissun kotiinsa Lauttasaaren kerrostalokaksioon.

Vastoin odotuksia Lissu piileskeli uuden kotinsa sängyn alla vain minuutin. Sitten kiinnostus uutta ympäristöä kohtaan vei voiton. Ensimmäiset päivät neiti nautiskeli sylikissana olosta, mutta viikon kuluttua se nukkui jo luontevasti sohvalla ja sängyssä. Lissun ehdoton lempipaikka on kuitenkin sen ikioma ”kissamööbeli”.

– Sami rakensi asuntoomme parimetrisen kiipeily- ja raapimispuun, joka on Lissulle se kaikkein rakkain linnake. Mikäli Lissu haluaa olla omissa oloissaan, se kiipeää tornin päälle ja tarkkailee sieltä hallintoaluettaan. Välillä väsymys vie valppaasta tähyilijästä voiton. Silloin Lissu torkahtaa. 

Majesteetti majoittui maaseudulle

Maaliskuussa 2011 tämä kolmihenkinen sirkus pääsi muuttamaan omakotitalon rauhaan Lahteen. Lissun rakas kiipeilytorni oli viimeinen tavara, joka muuttoautoon kannettiin, ja myös ensimmäinen ”mööbeli”, joka uuteen kotiin tuotiin. Automatkasta Lissu ei liiemmin nauttinut, mutta uusi koti on joka kissan unelma.

Lissu ulkotarhassa– Nyt majesteetilla on oma tarha, joka on aidattu ja katettu ja johon pääsee työhuoneen ikkunasta. Lisäksi suunnitteilla on toinen suurempi tarha olohuoneen ikkunoiden puolelle, jotta Lissulla olisi mahdollisimman paljon ulkoilumahdollisuuksia, vaikka se ei tyystin vapaana saakaan kuljeskella. Parasta Lissusta on, kun se pääsee ravaamaan täyttä vauhtia läpi talon, yläkerrasta alakertaan!

Omakotitalossa remontointi on arkipäivää, joten toisinaan jokin osa talosta on Lissun ulottumattomissa. Omalla terassilla ja valjaissa köpöttely pitävät lemmikin kuitenkin virkeänä Lahden-kodissa.

Luonne kohdallaan

Sini uskoo, että Lissua on kohdeltu edellisessä kodissaan hyvin. Se on todella kiltti eikä arastele ihmisiä. 

– En tule kuitenkaan ikinä tarkkaan tietämään, millaisissa oloissa Lissu on aiemmin kasvanut. Siksi olen pyrkinyt käytökselläni ja eleilläni osoittamaan, että se on turvallisessa paikassa eikä kukaan satuta sitä.

Hyväluonteinen Lissu ei ole koskaan tuhonnut huonekaluja, saati purrut tai raapaissut ketään. Jo ensitapaamisella kissa osoitti seurallisuutensa kierrellen Sinin ja Samin jaloissa kuin ilmoittaakseen muille, että tämä perhe on nyt varattu hänelle.

Lilli-pentu– Lissu on ihana, puhelias ja sosiaalinen kissadaami. Se tervehtii reippaasti uusiakin ihmistuttavuuksia. 

Vuonna 2013 Lissu sai kaverikseen Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä noudetun pienen pentukissan, Lillin. Lissu suhtautui uuteen kaveriin varauksellisesti. Päivä päivältä se kuitenkin oppi jakamaan reviirinsä tulokkaan kanssa.

Lissu on reipas ja hyväkäytöksinen kissaneiti. Se on käynyt mukisematta rokotuksissa eikä osoita mieltään niinä viikonloppuina, jolloin Sinillä ja Samilla on menoja ja kissavahdin tointa hoitaa Sinin sisko. Vastalauseiden vähyyteen lienee syynä sekin, että hoitojärjestelyt ovat harvinaisia, sillä kaikki perheenjäsenet ovat melkoisia kotikissoja omistajia myöten.

Eläimet lähellä sydäntä

Eläinkunnan edustajat ovat Sinille valtava henkinen voimavara.

– Eläinten seurassa huonokin päivä muuttuu hyväksi! Lissulla ja Lillillä on rauhoittava vaikutus. Pitkäjänteisyyteni on kehittynyt niiden seurassa.

Sinillä ei ole ennen Lissun ja Lillin adoptointia ollut kissaa, mutta hän on kompensoinut käytännön kokemuksen puutteetta perehtymällä ahkerasti kissakirjallisuutteen. Sami on sitä vastoin eläinalan konkari, jolla on kokemusta useista kotieläimistä, joten täysin ummikko perhe ei eläinten kanssa ole.

Eläinsuojeluasioihin Sini on saanut tuntumaa tädiltään, joka on koko ikänsä majoittanut kodittomia kissoja ja huolehtinut kaltoin kohdeltujen eläinten hyvinvoinnista.

– Toisinaan ihmisen sietämätön julmuus ja välinpitämättömyys muita lajeja sekä luontoa kohtaan aiheuttavat minulle suurta ahdistusta, mutta yritän keskittää ajatukseni siihen, että olemme pystyneet tarjoamaan ainakin kahdelle kissalle hyvän elämän!

Teksti: Milla Järvinen

Lisää tarinoita