Adoptiotarinoita

Kiltti kiertolainen sulatti sydämen

Julkaistu

NellyVuonna 2007 kirkkonummelainen Nelli Laulumaa toimi ahkerasti 4H-dogsitterinä. Kuuden vuoden takaisista dogsitter-keikoista eräs kerta jäi kuitenkin ikimuistoisesti mieleen, sillä sen seurauksena Nelli sai uuden perheenjäsenen kovia kokeneesta Nelly-koirasta.

Sekarotuisen Nellyn taustoista pystyttiin kertomaan Nellille jonkin verran. Koiran elämän ensimmäiset vuodet eivät HESYn mukaan ole olleet helppoja. Omistajan kaltoinkohtelun seurauksena Nelly päätyi vaeltelemaan Helsingin kaduille, josta HESY pelasti sen kahdesti.

Kun Nelly sai vihdoin HESYn avulla uuden kodin, ei turvaa kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä uusi naisomistaja ei pystynyt pitämään koiraa kuin puolitoista vuotta. Nellyä vietiin taas uuteen kotiin, jossa se ehti olla vain pari päivää, kunnes se palautettiin edelliselle omistajalle syötyään sohvan.

Syksy näytti jälleen toivottomalta 5-vuotiaan koiran kannalta. Tuolloin kohtalo tarttui peliin. Nelly tapasi kaimansa Nellin, jonka sydän suli välittömästi, kun hän näki koiran.

– Ensitapaamisella Nelly nuoli minut päästä varpaisiin ja tuli lähestulkoon istumaan syliin, muistelee Nelli.

Koiran piti alun perin mennä Nellille dogsitter-hoitoon viikoksi, mutta pian kävi ilmi, että edellinen naisomistaja ei halunnut pitää koiraa.

– Kun kuulin, että koiralle kaivattiin uutta kotia, otin heti yhteyttä HESYyn. Yhdistyksen työntekijät kävivät kotonani. Sitten sovimme, että tämä kiertolainen jää meille. Uskoin ja luotin siihen, että Nellyn käytöshäiriöistä huolimatta yhteispeli tulisi toimimaan, sillä koira oli ihmisrakas ja kiltti, hän jatkaa.

Lähes viisi vuotta kestäneen kiertolaiselämän ja monien vaikeuksien jälkeen dalmatiankoiran ja labradorinnoutajan sekoitus Nelly sai vihdoin ansaitsemansa turvallisen kodin. Enää sen ei tarvinnut pelätä.

Ehdotonta rakkautta

Hauska sattuma kaksikon yhteisessä elämäntarinassa on se, että koiralla ja emännällä on sama nimi.

– En halunnut opettaa jo aikuiselle koirakaimalleni uutta nimeä, kun minulla oli sille kotiutumisen kannalta tärkeämpääkin opetettavaa. Ja mitä suotta nimeä vaihtamaan: koirahan näytti ihan Nellyltä!

Nelli opetti koiralleen ensin käytöstapoja. Siinä oli hiukan haastetta, sillä koira ei elämänsä aikana ollut saanut juurikaan koulutusta.

– Nellyllä oli paljon irrationaalisia pelkoja, jotka olivat juurtuneet koiran mieleen sen ensimmäisinä elinvuosina ja liittyivät esimerkiksi autossa oloon, juniin ja jopa puutarhatonttuihin. Myös erossaolo aiheutti koirassa pelkoa.

Vähitellen Nellyn luottamus kasvoi, ja se oppi, että jokaista ääntä ja kohotettuja käsiä ei tarvitse jännittää. Pelkojen takaa paljastui hellyydenkipeä ja mukavuudenhaluinen karvakorva, jonka ehdotonta rakkautta omistajaansa kohtaan ei voi olla huomaamatta.

– Herään joka aamu Nellyn hännänheilutukseen, jossa on volyymiä, kun häntä osuu tietenkin mahdollisimman kovaäänisiä esineitä vasten, Nelli naurahtaa.

Nellyn tavat osoittavat sen kiintyneen syvästi omistajaansa: koira antaa juuri heränneelle emännälleen rutiininomaisesti aamupusuja ja poistuu vapaana ollessaan harvoin viittätoista metriä kauemmaksi.

– Joku voisi ehkä kutsua tätä jo läheisriippuvaisuudeksikin, Nelli jatkaa hymyillen.

Menneisyyden haamut eivät enää vaivaa

Vuosien mittaan Nelly on kasvanut yhteen omistajansa Nellin kanssa. Onnellista yhteiseloa on takana nyt jo kuusi vuotta. Viime vuonna 11 vuotta täyttänyt koira viettää rauhallisia eläkepäiviään omistajansa kanssa Kirkkonummen metsissä lenkkeillen ja vaellellen emäntänsä matkassa ympäri Suomea. Menneisyyden haamut eivät enää vaivaa Nellyä. Nykyään koira haluaa olla aina siellä missä ihmisetkin ovat.

Nelli suosittelee koiran hankintaa harkitsevia tarjoamaan kodin löytökoiralle. Hänen omat kokemuksensa ovat osoittaneet, että se kannattaa. Elämä löytöeläimen kanssa voi olla haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

– On hienoa nähdä, kun jokin vanha pelko tai koiraan syvään juurtunut käytösmalli alkaa hellittää ja luottamus ja keskinäinen ymmärrys löytyvät.

Löytöeläimen ottaminen mullistaa usein kummankin osapuolen elämän. Kodittoman eläimen ja sen uuden omistajan välisestä siteestä voi muodostua poikkeuksellisen vahva, kuten Nellin ja Nellyn kohdalla kävi.

– Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että otin tämän kovia kokeneen kiertolaisen kotiimme ja se on nyt täällä sunnuntaiaamuisin tuhisten mönkimässä sängyssä kainalooni.

Ilman Nellin päättäväisyyttä koiran elämä saattaisi olla nyt kovin toisenlainen.

Teksti: Mari Saari

http://www.hesy.fi/maaliskuu-kiltti-kiertolainen-sulatti-sydamen/

Lisää tarinoita