Adoptiotarinoita

Elämää Lurun kanssa

Julkaistu

Yksi Virolahdelta huosteenotetuista mäyräkoirista löysi uuden adoptiokodin Annen perheestä, jossa oli jo aiemmin adoptoitu mäyräkoira Jaska. Annen kotiin muutti Luru, vuoden ikäinen mäyräkoirapoika. Näin Anne kertoo Lurusta:

Jaska ja Luru pelin lumoissaLuru, Lurppana, Lurtsu, Lössykkä. Rakkaalla koiralla on monta nimeä ja kaikki hän tuntee omakseen. Lurusta ja Jaskasta on tullut erottamaton pari. Tekevät yhdessä hyvät asiat, kielletyt asiat ovat Lurun omaa aluetta. Pikkuinen tutkii ihmeellistä maailmaa haistaen ja maistaen. Vaikka lelutkin ovat mukavia, saattaa Lurun hampaista löytyä mamman bling bling kello, isin kengät, lankakerä... Ympärillä on niin ihmeellisiä asioita ja kaikkeen pitää tutustua!

Päivittäin Luru aiheuttaa ihmisissä naurua ja riemua toimillaan. Milloin raahaa itseään neljä kertaa pidempää oksaa, milloin jahtaa häntäänsä. Varsinkin maatilallamme "mökillä" Luru on elementissään. Voiko olla mahtavampaa kun se, että pääsee peltotöihin! Ahkerasti Luru kaivaa ja tonkii, hyppii ja pomppii pellolla. Jos vaikka hiiren löytäisi?! Mutainen koira ei kylläkään ole ihastunut pesuun ja kuivaukseen.

Jaska ja Luru päiväunillaJaska on ottanut ison veljen roolin tosissaan. Luru ei pääse karkaamaan, sillä kun pyydämme häntä hakemaan Lurun, hän ampaisee pikkuisen perään, asettuu tämän eteen ja pakottaa kotiin. Luru seuraa kiltisti perässä. Vauhtia näillä veikkosilla riittää. Matot aina kasassa, töminää ja juoksemista, painia ja piehtarointia. Oma ruoka tai puruluu on kuitenkin aina omaa. Niistä kumpikin pitää huolen ja hampaita näytetään ja muristaan jos toinen havittelee toisen omaisuutta. Se on sitä veljesten välistä haastamista. Kun leikin tuoksinassa tulee väsy, on hyvä painautua mamman, isin tai Jaskan kylkeen nukkumaan.

Luru aristelee vielä hieman tuntemattomia ihmisiä. Haukkuu ja perääntyy, mutta pian uteliaisuus voittaa ja hetken päästä köllöttää selällään rapsutettavana. Pohjattoman huomionkipeä ja hellyydenhakuinen Lurppa on vienyt meidän sydämemme aivan kuten Jaskakin. Töitä teettää vielä kovasti, sillä haukku on herkässä ja hihnassakin mennään hurjaa vauhtia. Olemme silti kiitollisia SEY:lle, että valitsivat juuri meidät Lurun perheeksi. Se on kunniatehtävä ja nöyrinä yritämme olla sen arvoisia. Luru nauttii elämästään kaikilla aisteillaan ja saa kokea olevansa rakastettu koira.

Ystävällisin terveisin Anne

Lisää tarinoita